Pienet koulut ovat erinomaisia oppimis- ja kasvuympäristöjä osoittaa väitöstutkimus

Kasvatustieteen maisteri Risto Kilpeläinen väittelee perjantaina 18. kesäkuuta 2010 kello 12.00 Kajaanin  opettajankoulutusyksikön Martti Helan salissa  alkaen aiheenaan Kyläkoulut Suomessa. Maaseudun pienet koulut opettajien kuvaamina oppimis- jakasvuympäristöinä. Village schools in Finland. Small rural schools as Learning and Growing Environments Described by Teachers. Vastaväittäjänä toimii professori Eira Korpinen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Esko Kalaoja.

Väitöstutkimuksen tehtävänä oli kuvata, minkälainen oppimis- ja kasvuympäristö kyläkoulu nykypäivänä Suomessa on. Tutkimuksessa kysyttiin maaseudun pienten koulujen opettajilta käytännön kokemuksia heidän työstään ja kyläkoulun toiminnasta. Kerätty aineisto kategorisoitiin tietokoneavusteisella sisällönanalyysilla kolmeen osa-alueeseen: fyysiseen, psykososiaaliseen ja pedagogiseen oppimis- ja kasvuympäristöön. Löydettyjen kategorioiden pohjalta pyrittiin luomaan kokonaisvaltainen kuva kyläkoulun opetus- ja kasvatustoiminnasta.

Tutkimuksen tuloksissa kyläkoulujen fyysisen kontekstin vahvuuksina painottui koulun lähiluonto sekä ympäristön turvallisuus ja lapsiystävällisyys. Koulua ympäröivää luontoa ja kyläyhteisöä hyödynnettiin runsaasti opetuksessa. Koulujen sisätiloja kuvattiin kodikkaiksi ja opetuksellisesti tarkoituksenmukaisiksi. Suurimpia puutteita ilmeni liikunta- ja käsityötiloissa.

Psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön vahvuuksiksi kohosivat paitsi voimakas yhteisöllisyys myös oppimista ja kasvamista tukeva viihtyisä, perhemäinen ja turvallinen ilmapiiri. Pienessä yhteisössä kaikki tunsivat toisensa, eikä ketään jätetty yksin. Kyläkouluissa opittiin myös tekemään yhteistyötä, hyväksymään ihmisten erilaisuus sekä auttamaan ja kannustamaan toisia. Oppilaiden välistä kiusaamista ja häiriökäyttäytymistä esiintyi vain vähän. Yhteisöllisyyttä ilmensi myös koulun ja kodin vilkas yhteistoiminta ja yhteiset kasvatustavoitteet.

Pedagogisen oppimis- ja kasvuympäristön ansioina opettajat näkivät mahdollisuudet opetuksen eriyttämiseen yksilö- ja ryhmätasolla, oppilaiden eri-ikäisyyden ja apuopettajatoiminnan hyödyntämiseen sekä vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen ja avoimen oppimisympäristön kehittämiseen. Lisäksi kyläkoulupedagogiikassa nähtiin merkittävinä opetusmuotoina opetuksen eheyttäminen, yhteistoiminnallisuus ja oppilaskeskeisyys. Tämä näkyi esimerkiksi paikallisuuteen integroituina projekti-, teema- ja ryhmätöinä.

Opettaja on oppimis- ja kasvuympäristön keskeinen tekijä. Hänen työmotivaatiollaan on suuri merkitys luokan ja koko koulun ilmapiirille ja toiminnalle. Suurin osa vastaajista viihtyi työssään erinomaisesti. Opettajat halusivat kehittää työkenttäänsä ja heidän toiminnassaan näkyi työnilo. Opettajien työviihtyvyys näytti vaikuttavan myönteisesti oppilaisiin, heidän opiskelumotivaatioonsa sekä koulun yhteisöllisyyteen ja ilmapiiriin.

Tutkimustulokset osoittavat, että maaseudun kyläkoulut ovat pedagogisesti arvokkaita oppimis- ja kasvuympäristöjä. Lähikouluina niillä on suuri merkitys lapsille, perheille ja koko kyläyhteisölle.

Niin meillä kuin ulkomaillakin on viime vuosina ollut kohtalokkaita esimerkkejä lasten ja nuorten kouluviihtymättömyydestä, henkisestä pahoinvoinnista ja syrjäytymisestä. Pienten koulujen sulkemisten vuoksi yhä suurenevat kouluyksiköt eivät ole parhaita kouluratkaisuja lasten oppimista ja kasvua tai koko yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen. Ihmisläheisillä kyläkouluilla voisi olla suurikin merkitys tulevaisuuden koulusuunnittelussa.

Lisätietoa Risto Kilpeläinen